Avioliittolain vastustajat & Heidegger

^[1]315 words

Suomentanut Timo Hännikäinen

English version here ^[2]

Uuden avioliittolain vastustajat huutavat julki kärsimättömyyttään ja raivoaan. Jos huono laki säädetään, se voidaan aina kumota.

Luin juuri erään algerialaisen bloginpitäjän kirjoitusta. ”Oli miten oli”, hän sanoi, ”viidessätoista vuodessa islamistit nousevat valtaan ranskassa ja mitätöivät tämän lain.” Eivät varmastikaan miellyttääkseen meitä, vaan koska se on Sharian vastainen. 

Tämä on ainoa pintapuolisesti yhtenevä piirre (naisia kunnioittavan) eurooppalaisen tradition ja (naisia kunnioittamattoman) islamin välillä. Mutta algerialaisen väite on kylmäävä. Tällaiset seuraamukset ovat paljon suurempia ja katastrofaalisempia kuin vastenmielinen Taubiran laki.

Pitäisi olla selvää, että Ranska saattaa hyvinkin joutua islamistien käsiin. 40 vuoden ajan niin kaikki puolueet (Front Nationalia lukuunottamatta) kuin työnantajat ja kirkkokin ovat pyrkineet aktiivisesti kiihdyttämään afro-maghrebilaista maahanmuuttoa kaikin keinoin.

Merkittävät kirjailijat ovat pitkään soittaneet hälytyskelloja, alkaen Jean Raspailin profeetallisesta The Camp of the Saintsista, ^[3] jonka uusi painos myy nyt ennätysmääriä.

Uuden avioliittolain vastustajat eivät voi jättää tätä todellisuutta huomiotta. Heidän kamppailunsa ei voi rajoittua homoavioliiton pysäyttämiseen. Ranskan ja Euroopan väestön ”suuri vaihtaminen”, kuten kirjailija Renaud Camus asian ilmaisee, on paljon katastrofaalisempi tulevaisuuden vaara.

Kohteliaiden katumielenosoitusten järjestäminen ei riitä ehkäisemään sitä. Protestiliikkeessä on kyse todellisesta ”älyllis-moraalisesta uudistumisesta” ja sitä pitää käsitellä sellaisena alusta saakka. Sen pitää mahdollistaa Ranskan ja Euroopan identiteetin ja muistin elpyminen, jonka tarvetta ei ole vielä selkeästi tajuttu.

Tarvitaan ehdottomasti uusia, vaikuttavia ja symbolisia tekoja herättämään meidät horteestamme, ravistelemaan puutunutta tietoisuuttamme ja herättämään tajun juuristamme. Olemme saapumassa aikaan, jolloin sanat on tehtävä tosiksi teoin.

Meidän on myös muistettava, kuten Heidegger asian hienosti muotoiliOlemisessa ja ajassa, että ihmisen olemus on hänen olemassaolossaan eikä ”toisessa maailmassa”. Kohtalomme toteutuu viimeiseen hetkeen saakka juuri tässä ja nyt. Ja tämä viimeinen hetki on yhtä tärkeä kuin muu elämäkin. Sen vuoksi on oltava oma itsensä viime hetkeen saakka. Päätöksen kautta, aidosti tahtomalla kohtaloaan ihminen voittaa tyhjyyden. Eikä tätä vaatimusta voi välttää, sillä meillä on vain tämä elämä, jossa velvollisuutemme on olla täydesti oma itsemme – tai olla olematta mitään.

Source: sarastuslehti.com/2013/05/21/dominique-vennerin-viimeiset-kirjoitukset/ ^[4]