Print this post Print this post

Anarkofasismi

McNeillFasces874 words

Suomentanut Siegfried Adlercreutz

English original here

Jos yhteiskunta lakkauttaa kaiken seikkailun, ainoaksi seikkailuksi jää yhteiskunnan lakkauttaminen.

(Situationistien seinäkirjoitus toukokuussa 1968.)

Poliittisena ideologiana fasismi oli sekalainen kokoelma 1900-luvun aatteita, ja monessa mielessä viime vuosisadan fasismi määrittyi suhteessa muihin ajan poliittisiin liikkeisiin – kuten marxismiin ja liberaaliin kapitalismiin.

Mutta fasismin historiallisten yksityiskohtien takana piilee jotakin ikuista. Italialainen kirjailija Umberto Eco kutsui tätä Ur-fasismiksi, etuliite Ur viittaa primitiiviseen tai alkuperäiseen. Valitettavasti hänen kirjoituksensa 14 tapaa tarkastella mustapaitaa keskittyi lähinnä merkittävien fasistidiktaattorien ja heidän joukkioidensa ylhäältä alas –totalitarismiin. Hänen ”ur-fasisminsa” ei ollut tarpeeksi ”primitiivistä”. Se ei ollut ”ikuista” laisinkaan.

Sanasta ”fasismi” on tullut löyhä synonyymi mille tahansa väkivaltaiselle ja tunkeilevalle poliisivaltiolle. Useimmille fasismi tuo mieleen kaikkivaltiaan hallituksen, joka pakottaa kansan yhdenmukaiseen marssijärjestykseen. 1900-luvun poliittisella fasismilla oli kuitenkin monia muita ominaispiirteitä, ja ne pantiin toimeen eri tavoin eri yhteiskunnissa. Sortavat, vallastaan päihtyneet hallitukset eivät myöskään ole tyypillisiä vain 1900-luvun fasismille. Marxismi, katolilaisuus ja islam ovat kaikki synnyttäneet julmia, rautakouraisia poliisivaltioita. Jos se, että joutuu pelkäämään enemmän omaa hallitustaan kuin sen ulkoisia vihollisia, on totalitaarisen tyrannian merkki, niin Yhdysvaltojen oma ”progressiivinen” holhousvaltio etenee yhä pidemmälle siihen suuntaan. Fasismi ja totalitarismi saattavat sekoittua yleisissä mielikuvissa, mutta ne eivät ole sama asia.

Fasces oli voimakas symboli jo ennen kuin Mussolini oli syntynytkään, joten on mahdollista erottaa hallinnon symboli itse hallinnosta ja tarkastella sitä itsenäisesti. En ole niinkään kiinnostunut vitsakimpun käytöstä virkavallan mahdin symbolina Rooman tasavallassa. Pikemminkin minua kiinnostaa ilmiö, jota tämä esiroomalainen symboli tuntuu esittävän. Fasismia on luonnehdittu ”miesten fantasiaksi”, ja olen samaa mieltä siitä, että fasces symboloi korostetun miehistä maailmankuvaa. Mutta mikä symbolissa varsinaisesti vangitsee miesten huomion?

Useimmat ihmiset yhdistävät fasismin ”pahuudet” ylhäältä alas suuntautuvaan byrokraattiseen hallintoon, mutta minulle fasces itsessään symboloi pikemminkin alhaalta ylös suuntautuvaa ideaa.

Fascesin yhteenpunotut vitsat esittävät yhdistyneen mieskollektiivin voimaa ja auktoriteettia. Siinä on sen primitiivinen viehätys. Todellista heimon yhtenäisyyttä ei voida määrätä ylhäältä käsin. Se on orgaaninen ilmiö. Syvällinen yhtenäisyys kumpuaa miehistä, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa punaisella veren nauhalla. Verestä, joka sitoo toverit yhteen, tulee perinnön veri: velvollisuus, joka sitoo yhteen perheen, heimon ja kansakunnan. Fascesvangitsee miesten huomion, koska se näyttää kuvastavan yhdistynyttä miesten tahtoa. Miehet haluavat uskoa liittyvänsä yhteen vapaaehtoisesti, olipa asia näin tai ei. Vapaa osallistuminen – tai sen vaikutelma – erottaa vapaat miehet orjista. Jos mies ei voi vain häipyä, hän on vanki. Jos hän päättää jäädä, jos hän päättää yhdistää kohtalonsa ryhmän kohtaloon ja alistua ryhmän kollektiiviseen auktoriteettiin, hän on jäsen eikä orja. Jäsenenä hän lisää oman miehisyytensä painon yhdistyneiden miesten liittoon.

Fascesista tuli suosittu koristemotiivi Yhdysvaltojen hallintorakennuksissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, ja sen symboliikka on samansuuntainen kuin Yhdysvaltojen aiempi, latinankielinen motto: e pluribus unum, monesta yksi. 1900-luvun varsinaista poliittista fasismia edelsivät Italianfasciot: vapaaehtoiset ”kimput” tai kollektiivisia etujaan puolustavat miesten liitot. Mussolini oli fascion jäsen ennen kuin hänestä tuli ”fasisti”. Ajatuksen miehistä, jotka ryhmittyvät lujittaakseen kollektiivista voimaansa, ilmaisi kenties kaunopuheisimmin Caesar-apina elokuvassa Apinoiden planeetan synty(2011). Caesar katkoo kepin osiin, kokoaa niistä kimpun ja näyttää tovereilleen, että ”apina yksin… heikko… apinat yhdessä… vahvoja.”

Fascesia kunnioitetaan, kun se symboloi ”meidän valtaamme.” Fascesia inhotaan, kun siitä on tullut ”heidän valtansa” symboli.

Viriilit miehet eivät yhdisty ruvetakseen veltoiksi jauhosäkeiksi. Vitsakimpussa väkivallan uhkaa ilmentävä kirves liittää yhteen miehet, jotka ovat valmiita toimimaan – tai muuten… Fasces on varoitus, lupaus kostosta, nuijan kopautus pettureille, laiskureille ja lainrikkojille.

Kirjassani The Way of Men kirjoitin, että ”miehen tie on jengin tie.” Perustavanlaatuisen miehisyyden käytännöllinen, taktinen juuri on miesjengissä, joka kamppailee selviytyäkseen ja voittaakseen vastustajansa.

Tästä kulmasta katsottuna fasces on yleismaailmallinen jengimerkki. Kaikista mahdollisista symboleista se kuvastaa parhaiten hetkeä, jolloin miehet kietovat kohtalonsa yhteen ja asettuvat luontoa, toisia miehiä ja… koko maailmaa vastaan. Fasces kuvaa ”meidän” syntyä, ”meidän joukkueen” syntyä, ”meidän kulttuurin” syntyä, ”meidän kunnian” syntyä – kollektiivisen identiteetin muodostumista. Se symboloi hetkeä, jolloin kaikkien sodasta kaikkia vastaantulee miesten sota toisia miehiä vastaan, ”meidän” sota ”heitä” vastaan. Fascessymboloi hetkeä, jolloin miehet luovat järjestyksen kaaokseen.

Tämä puhdas, perustavanlaatuinen miehisyys voi realisoitua vain paineen alaisuudessa. Se voi nousta vain kaaoksesta, vastareaktiona ulkoisille voimille. Aika muovaa sen kunniakulttuuriksi, ja tästä kulttuurista – yhteisen historian ja kansakunnan identiteettiä luonnehtivien tapojen sekoituksesta – syntyy traditio. Kaikki, mitä pidän miehissä ja miehisyydessä säilyttämisen arvoisena, itää tässä kulttuurisessa hermokohdassa soturijengin puhtauden ja juonittelevan, velton kauppiaskulttuurin välissä.

Tuntemattomia rajaseutuja ei enää ole, paitsi avaruudessa – ja fantasiassakinavaruuden valloitus kuvitellaan pelkäksi sukupuolineutraaliksi, byrokraattiseksi hankkeeksi. Modernin, veltostuneen ja porvarillisen “ensimmäinen maailman” valtiot eivät enää pysty tuottamaan uusia kunniakulttuureja. Uusia, puhtaita soturijengejä voi synnyttää vain anarkistinen vastarinta korruptoituneita, feministisiä, anti-tribalistisia ja rappeutuneita valtainstituutioita vastaan. Miehisyys voidaan palauttaa voimaan vain tuhoamalla heidän tulevaisuutensa ja luomalla uusi tulevaisuus uusille tai uudelleensyntyneille miesten heimoille. On liian myöhäistä olla konservatiivi. Valtaosalle miehistä on tarjolla enää vain menetettyjä rakenteita ja tyhjiä eleitä.

Miehen tie voidaan löytää uudelleen vain yössä ja kaaoksessa.

Ur-fasismi on kunniakulttuurin ja aidon patriarkaalisen tradition lähde.

Ur-fasismi on vastine sekasorrolle.

The Way of Menin poliittinen näkemys on ”anarko-fasistinen.”

Tämä anarko-fasismi ei ole loppu; se janoaa uuden alkua.

ALOITTAKAA MAAILMA.

The secrets of the hoarie deep, a dark
Illimitable Ocean without bound,
Without dimension, where length, breadth, & highth,
And time and place are lost; where eldest Night
And Chaos, Ancestors of Nature, hold
Eternal Anarchie, amidst the noise
Of endless Warrs, and by confusion stand.

—Milton, ”Paradise Lost”

Jack Donovan on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen teostaan The Way of Men on aiemmin käsitelty Sarastuksessa täällä. Oheinen kirjoitus löytyy alkukielisenä Donovanin blogista.

 

If you enjoyed this piece, and wish to encourage more like it, give a tip through Paypal. You can earmark your tip directly to the author or translator, or you can put it in a general fund. (Be sure to specify which in the "Add special instructions to seller" box at Paypal.)
This entry was posted in North American New Right and tagged , , , , , , , , , . Both comments and trackbacks are currently closed.
    Kindle Subscription
  • EXSURGO Apparel

    Our Titles

    Confessions of a Reluctant Hater (2nd ed.)

    The Hypocrisies of Heaven

    Waking Up from the American Dream

    Green Nazis in Space!

    Truth, Justice, and a Nice White Country

    Heidegger in Chicago

    The End of an Era

    Sexual Utopia in Power

    What is a Rune? & Other Essays

    Son of Trevor Lynch's White Nationalist Guide to the Movies

    The Lightning & the Sun

    The Eldritch Evola

    Western Civilization Bites Back

    New Right vs. Old Right

    Lost Violent Souls

    Journey Late at Night: Poems and Translations

    The Non-Hindu Indians & Indian Unity

    Baader Meinhof ceramic pistol, Charles Kraaft 2013

    Jonathan Bowden as Dirty Harry

    The Lost Philosopher, Second Expanded Edition

    Trevor Lynch's A White Nationalist Guide to the Movies

    And Time Rolls On

    The Homo & the Negro

    Artists of the Right

    North American New Right, Vol. 1

    Forever and Ever

    Some Thoughts on Hitler

    Tikkun Olam and Other Poems

    Under the Nihil

    Summoning the Gods

    Hold Back This Day

    The Columbine Pilgrim

    Confessions of a Reluctant Hater

    Taking Our Own Side

    Toward the White Republic

    Distributed Titles

    Tyr, Vol. 4

    Reuben

    The Node

    Axe

    Carl Schmitt Today

    A Sky Without Eagles

    The Way of Men

    Generation Identity

    Nietzsche's Coming God

    The Conservative

    The New Austerities

    Convergence of Catastrophes

    Demon

    Proofs of a Conspiracy

    Fascism viewed from the Right

    Notes on the Third Reich

    Morning Crafts

    New Culture, New Right

    The Fourth Political Theory

    Can Life Prevail?

    The Metaphysics of War

    Fighting for the Essence

    The Arctic Home in the Vedas

    Asatru: A Native European Spirituality

    The Shock of History

    The Prison Notes

    Sex and Deviance

    Standardbearers

    On the Brink of the Abyss

    Beyond Human Rights

    A Handbook of Traditional Living

    Why We Fight

    The Problem of Democracy

    Archeofuturism

    The Path of Cinnabar

    Tyr

    The Lost Philosopher

    Impeachment of Man

    Gold in the Furnace

    Defiance

    The Passing of a Profit & Other Forgotten Stories

    Revolution from Above